Ajanlaskumme alun tienoilla Töölönlahden rantamailla oli vettä yli kuusi metriä. Töölönsalmi yhdisti Töölönlahden läntisiin merialueisiin. Töölönlahden perukkaan laski Linnanmäen ja Eläintarhan kalliomäkien välistä Töölönjärvestä alkava Töölönpuro.
Helsinginsaaren edustalle oli kohonnut joukko uusia saaria kuten kaksiosainen Salmisaari ja vielä tässä vaiheessa kolmiosainen Jätkäsaari.
Töölönlahden alueella oli kolme metriä vettä enemmän kuin nykyisin. Läntinen salmiyhteys oli katkennut maankohoamisen vaikutuksesta. Ainoiksi meriyhteyksiksi jäivät Kluuvinsalmi ja Siltavuorensalmi. Kluuvinsalmi oli Pohjois-Esplanadin kohdalla vajaat sata metriä. Töölönlahdelta suuntautui nykyiselle pallokentälle ulottuva merenlahti, joka vähitellen maatui umpeen ja muuttui suoksi.
Kivikauden aikana ihmiset liikkuivat jo Helsinginniemen saarilla. Vanhin asuinpaikkalöydös sijaitsee Kaarelassa ja sijoittuu kampakeraamisen kauteen. Viikinkiaikana (800–1050) suurin osa Uuttamaata oli edelleen autiona. Myöhemmin Helsingin seutu alkoi saada asutusta eräretkensä etelään ulottaneista lappalaisista ja hämäläisistä.
Suuri muutos tapahtui noin 500 vuotta sitten, kun kaakkoinen meriyhteys katkesi Kluuvinsalmen kannaksen kohotessa lopullisesti merenpinnan yläpuolelle. Kruunuhaan ja Katajanokan kaksoissaari muuttui Vironniemeksi. Tämän jälkeen vedenvaihto Töölönlahden ja Siltavuorenselän välillä tapahtui yhä kapeammaksi käyneiden Siltavuorensalmien kautta.
Töölön kylä syntyi jo 1500-luvulla. Helsingin kaupungin perustamisen – 1550 – jälkeen alue pysyi pitkään harvaan asuttuna.
Helsingin asukasluvuksi on arvioitu vuoden 1570 paikkeilla noin 500 ihmistä. Kaupungin kehitys oli kivuliasta. Vuonna 1654 tuli tuhosi ¾ kaupungin rakennuksista, suuret nälkävuodet harvensivat väkeä. Vuonna 1710 kaupungissa puhkesi rutto, joka surmasi suurimman osan asukkaista. Kaupunkilaisia oli enää 387. Kenraali Armfeltin joukot sytyttivät ennen perääntymistään Helsingin palamaan. Kaupungin kehittämiseen päästiin vasta Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen.
1800-luku aloitti Töölönlahden saastumisen toden teolla. Vuonna 1823 tapahtunut Töölön sokeritehtaan rakentaminen lahden länsirannalle, nykyisen oopperatalon alueelle, aloitti huonon kehityksen. Töölönlahtea pienennettiin tuntuvasti, kun Kluuvinlahti täytettiin vähitellen kokonaisuudessaan. Mm. Ateneum on rakennettu täyttömaalle.
1800-luvun alussa Helsingissä oli asukkaita vain noin 3000. Vuonna 1812 Helsingistä tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, ja asukasluku kääntyi jyrkkään nousuun. Vuosisadan puolivälissä asukkaita oli jo yli 15 000. Töölönlahden rannoilla levittäytyivät kuitenkin edelleen pellot ja niityt.
1860-luvun alussa tapahtui suuri muutos Töölönlahden – ja koko Helsingin – kannalta. Töölönlahti ja Eläintarhanlahti erotettiin toisistaan ratapenkereellä niin, että vain kapea silta-aukko jäi vesiyhteydeksi niiden välille. Tämä muutti suuresti veden virtausolosuhteita ja heikensi tuntuvasti lahden vedenvaihtuvuutta. Veden virtausta heikensi myös se, että Hakaniementorin alueen maantäyttö sulki Siltavuorenselälle suuntautuneen salmen.
Kaupunkiin muutti paljon uutta väkeä, vuonna 1845 asukkaita oli 15 000. Helsingin asema Suomessa vahvistui, kun Turun yliopisto opettajineen ja opiskelijoineen muuttivat pääkaupunkiin. Helsinki oli kansainvälinen kaupunki: venäläisten lisäksi saksalaiset, baltit, puolalaiset, juutalaiset, tataarit ja mustalaiset olivat näkyvästi esillä. Lähes 60% helsinkiläisistä oli ruotsinkielisiä; suomenkielisiä oli vajaa neljännes.
Helsingin rautatieaseman asemarakennus oli aluksi vaatimaton. Liikenteen ja kaupungin kasvaessa, syntyi tarve rakentaa uusi, pääkaupungin mittoihin soveltuva asemarakennus, joka valmistui vuonna 1914. Samalla ratapiha-aluetta laajennettiin täyttämällä lisää maata Töölönlahden eteläpuolelta.
Alueen jätevedet valuivat aluksi Töölönlahteen avo-ojia pitkin. Helsingin ensimmäinen viemäri valmistui 1878 ja se laski jätevetensä Töölönlahden eteläpäähän. Vuonna 1910 ja 1915 rakennetuissa puhdistamoissa saatiin pois pääosa kiinteistä materiaaleista ja puolet orgaanisista yhdisteistä. Runsaiden sateiden kohdatessa jätevedet laskettiin lahteen puhdistamattomana. Töölönlahden rannalla sijainnut sokeritehdas lopetti toimintansa vuonna 1965.
Helsingin väkiluku oli vuosisadan vaihteessa jo lähes 80 000. Uusia alueita rakennettiin mm. Kallioon ja pitkin nykyisen Mannerheimintien vartta. Töölönlahden rantapellot saivat myös väistyä, kun lahden etelä- ja pohjoisrannoille perustettiin puistoja. Vuoteen 1940 mennessä Töölönlahden valuma-alueen eteläosa oli jo käytännössä katsoen täyteen rakennettu. Peltoja ei juurikaan enää ollut.
Töölönlahti on luokiteltu erittäin rehevöityneeksi. Vedenlaatu on mittauksissa todettu huonoksi tai välttäväksi. Klorofylli a:n pitoisuus ja kasvisplanktonin biomassa-arvot ovat tyypillisiä voimakkaasti rehevöityneen veden arvoja ja kaksinkertaisia muihin Helsingin sisälahtiin nähden.
Töölönlahti on nykyisin syvimmiltä osiltaan noin kaksi metriä syvä, pääosin paljon sen alle. Lahden pohjasedimentti on saviliejua, jonka orgaanisen aineksen määrä on 8–11%. Sedimentin geokemialliset muutokset heijastavat selvästi kaupungistumisen aiheuttamia muutoksia. Sedimentin alkuainepitoisuuksissa erityisesti kalsiumin, kadmiumin, kuparin, natriumin, nikkelin, fosforin, lyijyn, vanadiumin ja sinkin osalla tapahtuu voimakkaita muutoksia. Suurimmat pitoisuudet sijoittuvat syvyysvälille 60–25 cm eli vuosien 1890–1960 välille.
Töölönlahden suurimman ongelman muodostaa lahden varsin nopea madaltuminen, joka johtaa vesimäärän pienentymiseen ja ennen pitkää lahden vesialueen supistumiseen ja lopulta maatumiseen.
Ennen maatumista lahti muuttuu järviruokoa kasvavaksi soiseksi kosteikoksi, mikäli kehitykseen ei puututa. Ruoppaamalla Töölönlahden saastumisvaiheen aikana syntynyt sedimenttikerros pois pidennettäisiin paitsi lahden ikää, myös lisättäisiin lahden tulevaisuuden kannalta tärkeää vesitilavuutta.
Kiitos uusimpien kaivaus- ja pumppausprosessien teknologisen kehityksen, nyt on sekä ekologisesti että taloudellisesti mahdollista puhdistaa koko Töölönlahti. Tällä ratkaisulla taattaisiin valoisa tulevaisuus saastuneelle ja uhanalaiselle vesistölle.
Lähde:
Tikkanen, Matti – Korhola, Atte – Seppä, Heikki – Virkanen, Juhani (1996) Töölönlahden ympäristöhistoria ja veden laadun muutokset pohjasedimenttien kuvastamana. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia. Helsingin kaupunki, Tietokeskus.